Näytelmä kysyy, mistä yksittäisen ihmisen hyvinvointi loppujen lopuksi koostuu. Onko mielekäs elämä mahdollista, vaikka yhteiskunta natisee liitoksissaan ja kansa jakautuu kahtia kiihtyvällä vauhdilla?
”Onni on nirso kissa, joka pissaa kenkiin ja joudut puree Buranaa
Jos et täytä ruokakuppia gourmeella, et myöskään kuule
Hyvinvoinnin purinaa
Sua vedetään turpaan, jos oot erilainen
Mee töihin homo – oo samanlainen
Kaikkiall´ on kauneutta, jos vaan malttaa pysähtyä ja katsoa
Jos liikaa miettii, miten pitäis elää
Ei muista elää elämää…”
(pätkä Hyvinvointilaulusta)